Satuinpa selailemaan iltalehden sivuja ja silmiini osui monta "keravan tragediaa" koskevaa artikkelia. Lukaisin muutaman ja ei jumaliste auta kun ihmetellä, kuinka kapeakatseista tekstiä löytyi.
Murhaajasta on kerrottu seuraavaa:
Hän pelasi sotapelejä - Aina sama juttu. Kuinkahan moni 18-vuotias EI pelaa sotapelejä? On niin helppo syyttää jotain tietokonepeliä, kun mielestäni tässä tapauksessa syy piilee jossain ihan muualla. Seuraava lause mielestäni kattaa pitkälti murhaajan motiiviin:
"Jo entuudestaan syrjäytynyttä poikaa sorsittiin muun muassa kotipihan leikeissä."
Eikö näihin perhanan syrjimis- ja kiusaustapauksiin osata ajoissa puuttua? Naapuruston mammat eivät usko pahaa omista kullannupuistaan. Lapset osaavat olla todella julmia toisilleen.
"Tuntui siltä, ettei hän edes halunnut kavereita."
No olisiko pojan pitänyt rukoilla kiusaajilta polvillaan, että "olkaa kiltit ja leikkikää minun kanssa, asettakaa minut vielä naurunalaisemmaksi"?
Uhrista on kerrottu seuraavaa:
"...Emilia ehti päästä ripille vain kolme viikkoa ennen kuolemaansa."
No mitä sitten? Eikö normaalisti tuossa iässä ripari käydä? Miksi tämäkin ylitti uutiskynnyksen, kun kyse on kolme viikkoa sitten tapahtuneesta jutusta? Jos tyttö olisi murhattu rippikirkossa, niin asia ei ehkä olisi niin vähäpätöinen.
"hehkuu onnellisena" "tunnettiin kilttinä, fiksuna ja ahkerana nuorena" "hyvä oppilas ja vapaa-ajalla seurallinen ja mukava tyttö"
Teini kun teini. Miksi aina pitää turhaan repiä näitä tragediajuttuja kun mitkäkin haaskalinnut? Miksei sadoista tuhansista afrikkalaislapsista tehdä jokaisesta tämmöistä meteliä jos kerran pikku-Emiliakin oli niin tärkeä?
Eikö voitaisi keskittyä niihin lapsiin, jotka ovat hengissä? Tämmöinen kuolemakeskeinen ympäristö ei ole yhdellekkään lapselle terveellinen. Joka paikassa tunnutaan mainostavan mahdollisimman nuorten lasten kuolemia. Voin vaan kuvitella tilanteen, jossa normaali perheenäiti tiskailee kotona voivotellen syvästi järkyttyneenä ääneen, kuinka nyt on sattunut sitä ja tätä lapselle, jota ei edes ikinä tuntenut, jättäen näin oman lapsensa huomiotta.
"Hän oli tosi reipas ja aurinkoinen tyttö. Kaikki pitivät hänestä, surmatun keravalaistytön kanssa samaa yläastetta käynyt kaveri kertoo."
Joka kerta kuin ihmeen kaupalla löytyy surmatulta älytön kasa ystäviä, jotka suree niin kamalasti. Tämäkään tapaus ei välttämättä tuntenut koko tyttöä, halusipa vaan päästä lehteen lausumaan jotain mukavaa. Ollaan niin "yyh kaipaan sitä niin. itq.".
"Suurin osa paikalle tulleista oli nuoria. He olivat sopineet keskenään, että tapaaminen olisi yhdeksältä. Tieto kulki lähinnä tekstiviesteinä ja irc-gallerian kautta."
Eipä tullut tämäkään yllätyksenä. Galtsuteinithän ne asialla. Sielläkin luultavasti joku yhteisö nyt, jossa on hirveä läjä 14-vuotiasta porukkaa.
Hauskinta antia koko artikkeleissa oli ehkä lausunto "Tätä on vaikea uskoa. Miten näin voi sattua? Oma tyttärenikin harrastaa koripalloa". Ensinnäkin, ketään ei kiinnosta v*ttuakaan pelaako tyttösi koripalloa. Toisekseen tässä on harvinaisen hieno kehäpäätelmä:
Emilia pelaa koripalloa. Emilia murhattiin -> Kaikki koripalloilijat varmaan murhataan
Ei tässä auta kun sääliä murhaajaa, jolle annetaan lehdistön toimesta vääränlaiset murhaajan kasvot. Sotapelit tuskin olivat tähän syynä. Kuinka monen syrjityn ja kiusatun, traumatisoituneen ihmisen täytyy pimahtaa, ennenkun tajutaan kunnolla puuttua siihen pohjimmaiseen asiaan? Yhteiskunnan lähestymistapa on täysin väärä - kiusatusta tehdään syypää kun kiusaajat, joille on kostettu, ovat marttyyrejä. Kuka tietää vaikka tämä kaikkien kaveri Emilia oli itse syrjinyt murhaajan tapaisia koulukavereita?Emilia oli luultavasti normaali teini-ikäinen tyttö. Juuri siksi hänestä ei tarvitse tehdä mitään liian isoa numeroa. Tuossa iässä on niin tolkuttoman riippuvainen siitä, mitä muut ajattelee ja sanoo. Tällä hetkellä varmasti moni 14-vuotias suomalainen miettii, miksei heille tapahdu mitään, mikseivät he ole erikoisia, kun kerran olivat Emilian kaltaisia?
Murhaaja valitsi luultavasti uhrinsa satunnaisesti, eli en syytä Emiliaa yhtään mistään (ihan teille tragediasta järkyttyneille, vihaisille lukijoille tiedoksi). Kun joku edes näkisi tapausten toiselle puolelle, lööppiverhon taakse ja sen alkuperäisen uhrin silmin, niin voisin sanoa, ettei tämä teksti mennyt hukkaan.
2 kommenttia:
Tämä pyhimysmäisen viaton neito - petomainen saalistaja -asetelma on ollut suomalaisen lehdistön käytössä siitä asti kun Kyllikki Saari murhattiin. Lehdistö ei vain voi kirjoittaa siitä, että tavallinen ihminen surmasi tavallisen ihmisen, kun se ei ole niin myyvää kuin mustavalkoinen vastakkainasettelu.
Erikoista tässä sairaassa tapauksessa on se, että murhaajan kertomaa motiivia ei julkaista. Mahdollisesti senkö takia, että hän on perustellut tekoaan sillä että häntä on syrjitty ja kiusattu koko elämän ajan vai sillä että hän ei ole ongelmineen päässyt hoitoon.
Mikään ei oikeuta murhaa, mutta jotain kyllä sopisi tehdä koulukiusaamisellekin ja mielenterveyshuollon surkealle jamalle. Muuten näitä kauheita tapauksia saadaan nähdä tulevaisuudessa entistä enemmän.
Taas kirjoitat täysin asiaa. Juuri näitä ajatuksia itsellänikin on pyörinyt päässä kyseisen asian tiimoilta. Minäkin suorastaan raivostuin, kun tästä uhrista annettiin sellainen vaikutelma, että hän on automaattisesti "hyvä" ja tuli myös sellainen käsitys, että tämä tyttö ei ole muka ikinä tehnyt mitään pahaa. Saattoipa hyvinkin olla, että tämä tyttökin on joskus lukeutunut kiusaajiin tai on jotenkin muuten syyllistynyt elämässään huonoihin asioihin. Niin ja tämä tappaja sitten tuomitaan yhden tekonsa perusteella hirvittäväksi ihmiseksi ottamatta huomioon lainkaan tappajan taustoja perusteellisesti. Uskokoon ken tahtoo, mutta aikalailla tuo media kyllä noita juttuja kääntelee ja vääntelee niin, että syntyy juuri tuo ta-miit:in mainitsema hyvä-paha -asetelma.
Lähetä kommentti