"Keravan tragedia"

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Satuinpa selailemaan iltalehden sivuja ja silmiini osui monta "keravan tragediaa" koskevaa artikkelia. Lukaisin muutaman ja ei jumaliste auta kun ihmetellä, kuinka kapeakatseista tekstiä löytyi.

Murhaajasta on kerrottu seuraavaa:

Hän pelasi sotapelejä - Aina sama juttu. Kuinkahan moni 18-vuotias EI pelaa sotapelejä? On niin helppo syyttää jotain tietokonepeliä, kun mielestäni tässä tapauksessa syy piilee jossain ihan muualla. Seuraava lause mielestäni kattaa pitkälti murhaajan motiiviin:

"Jo entuudestaan syrjäytynyttä poikaa sorsittiin muun muassa kotipihan leikeissä."

Eikö näihin perhanan syrjimis- ja kiusaustapauksiin osata ajoissa puuttua? Naapuruston mammat eivät usko pahaa omista kullannupuistaan. Lapset osaavat olla todella julmia toisilleen.

"Tuntui siltä, ettei hän edes halunnut kavereita."

No olisiko pojan pitänyt rukoilla kiusaajilta polvillaan, että "olkaa kiltit ja leikkikää minun kanssa, asettakaa minut vielä naurunalaisemmaksi"?

Uhrista on kerrottu seuraavaa:

"...Emilia ehti päästä ripille vain kolme viikkoa ennen kuolemaansa."

No mitä sitten? Eikö normaalisti tuossa iässä ripari käydä? Miksi tämäkin ylitti uutiskynnyksen, kun kyse on kolme viikkoa sitten tapahtuneesta jutusta? Jos tyttö olisi murhattu rippikirkossa, niin asia ei ehkä olisi niin vähäpätöinen.

"hehkuu onnellisena" "tunnettiin kilttinä, fiksuna ja ahkerana nuorena" "hyvä oppilas ja vapaa-ajalla seurallinen ja mukava tyttö"

Teini kun teini. Miksi aina pitää turhaan repiä näitä tragediajuttuja kun mitkäkin haaskalinnut? Miksei sadoista tuhansista afrikkalaislapsista tehdä jokaisesta tämmöistä meteliä jos kerran pikku-Emiliakin oli niin tärkeä?

Eikö voitaisi keskittyä niihin lapsiin, jotka ovat hengissä? Tämmöinen kuolemakeskeinen ympäristö ei ole yhdellekkään lapselle terveellinen. Joka paikassa tunnutaan mainostavan mahdollisimman nuorten lasten kuolemia. Voin vaan kuvitella tilanteen, jossa normaali perheenäiti tiskailee kotona voivotellen syvästi järkyttyneenä ääneen, kuinka nyt on sattunut sitä ja tätä lapselle, jota ei edes ikinä tuntenut, jättäen näin oman lapsensa huomiotta.

"Hän oli tosi reipas ja aurinkoinen tyttö. Kaikki pitivät hänestä, surmatun keravalaistytön kanssa samaa yläastetta käynyt kaveri kertoo."

Joka kerta kuin ihmeen kaupalla löytyy surmatulta älytön kasa ystäviä, jotka suree niin kamalasti. Tämäkään tapaus ei välttämättä tuntenut koko tyttöä, halusipa vaan päästä lehteen lausumaan jotain mukavaa. Ollaan niin "yyh kaipaan sitä niin. itq.".

"Suurin osa paikalle tulleista oli nuoria. He olivat sopineet keskenään, että tapaaminen olisi yhdeksältä. Tieto kulki lähinnä tekstiviesteinä ja irc-gallerian kautta."

Eipä tullut tämäkään yllätyksenä. Galtsuteinithän ne asialla. Sielläkin luultavasti joku yhteisö nyt, jossa on hirveä läjä 14-vuotiasta porukkaa.

Hauskinta antia koko artikkeleissa oli ehkä lausunto "Tätä on vaikea uskoa. Miten näin voi sattua? Oma tyttärenikin harrastaa koripalloa". Ensinnäkin, ketään ei kiinnosta v*ttuakaan pelaako tyttösi koripalloa. Toisekseen tässä on harvinaisen hieno kehäpäätelmä:

Emilia pelaa koripalloa. Emilia murhattiin -> Kaikki koripalloilijat varmaan murhataan

Ei tässä auta kun sääliä murhaajaa, jolle annetaan lehdistön toimesta vääränlaiset murhaajan kasvot. Sotapelit tuskin olivat tähän syynä. Kuinka monen syrjityn ja kiusatun, traumatisoituneen ihmisen täytyy pimahtaa, ennenkun tajutaan kunnolla puuttua siihen pohjimmaiseen asiaan? Yhteiskunnan lähestymistapa on täysin väärä - kiusatusta tehdään syypää kun kiusaajat, joille on kostettu, ovat marttyyrejä. Kuka tietää vaikka tämä kaikkien kaveri Emilia oli itse syrjinyt murhaajan tapaisia koulukavereita?

Emilia oli luultavasti normaali teini-ikäinen tyttö. Juuri siksi hänestä ei tarvitse tehdä mitään liian isoa numeroa. Tuossa iässä on niin tolkuttoman riippuvainen siitä, mitä muut ajattelee ja sanoo. Tällä hetkellä varmasti moni 14-vuotias suomalainen miettii, miksei heille tapahdu mitään, mikseivät he ole erikoisia, kun kerran olivat Emilian kaltaisia?

Murhaaja valitsi luultavasti uhrinsa satunnaisesti, eli en syytä Emiliaa yhtään mistään (ihan teille tragediasta järkyttyneille, vihaisille lukijoille tiedoksi). Kun joku edes näkisi tapausten toiselle puolelle, lööppiverhon taakse ja sen alkuperäisen uhrin silmin, niin voisin sanoa, ettei tämä teksti mennyt hukkaan.

Sulloutuminen

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa jonottaa järkevästi. Yrittää vetää laukkuaan perässä niin joku talloo sen samantien, puskee selkään ja katsoo ilkeästi perään. Sivulta tunkeminen on kanssa niin perseestä. Ajatellaan, ettei tarvitse jonottaa normaalisti, kunhan vaan vähän sivusta hyppää mukaan.

Aina on ottanut päähän myös aikuiset ihmiset, jotka tahallaan tunkee pienten lasten eteen, monesti erottaen ne vanhemmistaan. Olen itsekin muutaman kerran saanut etsiskellä vanhempiani kun aikuiset "viisaat" ihmiset ovat tunkeneet päälle ja etuilleet.

Hainpa baaritiskiltäkin juomista viikonloppuna. Meitä norkoili siinä kolme ihmistä ja minä sain viimeiseksi juomista vaikka olin siinä ensimmäisenä. Vieressä oleva nainenkin alkoi jotain juputtamaan drinkistään ja paikalle tuli muuta henkilökuntaa sirottelemaan oikealla tavalla suolaa lasin reunoille.. huoh.

Käsilaukulle oma penkki

Tulipa törmättyä taas muutamaan euroopan omistajaan, kun päädyimme kahville huoltoasemalle neljän ihmisen voimin. Pöydät olivat kaikki täynnä lukuunottamatta pöytää, jonka ympärillä oli vain kolme tuolia. Katsahdin naapuriin ja siinä noin 18v pikku-prinsessan näköinen tyttö piti laukkuaan vapaalla tuolilla. Millään hän ei voinut sitä siirtää, vaikka näki meistä kahden istuvan samalla normaalikokoisella tuolilla. Olisihan sen ymmärtänyt, jos he olisivat varanneet paikkaa jollekin, mutta eipä kukaan siihen tullut..

Wikipedian natsit..

perjantai 18. heinäkuuta 2008

..joiden mielestä mikään ei tunnu olevan riittävän merkityksellistä wikipediaan. Enpä enää kirjoita sinnekkään. Miten edes määritellään merkityksellinen? Eikö jokin asia voi olla toiselle merkityksellinen ja toiselle ei?

Kerkesi ihan oikein muokattu sivuni olla siellä ehkä muutaman minuutin kun pikkunatsit jo heräsivät. Eivät taida muuta tehdä kun istua kotona silmät lautasina wikipedian "poista"-nappia tuijottamassa. Sitten tulee jotain loukkaavaa "kirjoitit roskaa" -kommenttia. Saavat jotain sairasta mielihyvää kun lyttää muiden kirjoitukset. Ja minä kun luulin, ettei mulla ole elämää..

Sitten nämä on oikein vääntänyt itselleen hienot käyttäjäsivut ja pönkittävät egoaan sillä, kuinka monta käyttäjää on estänyt tai artikkelia poistanut. Mihin hävisi se idea vapaasta tietosanakirjasta? Ymmärrän kyllä, että pidetään väärä tieto ja hölmöt "ugabugaaa" -kirjotukset kurissa, mutta mitä haittaa kenellekkään on siitä, että wikipediassa olisi mahd. monta oikeaoppisesti kirjoitettua artikkelia?

Jenkit ja tuliaseet

Katsoinpa tässä muutama ilta sitten Michael Mooren dokumenttielokuvan Bowling for Columbine. Elokuva käsitteli USA:n asepolitiikkaa ja kouluammuskeluja. Moneen kertaan tuli pudisteltua päätään ja huokailtua kauhusta. Lyhykäisesti asioita, jotka jäivät mieleen:

  • Aseita sai pankista täyttämällä lomakkeen jos teki kyseiseen pankkiin tietyn kokoisen talletuksen. Mitäpä hyötyä tuostakin lomakkeesta on, kun "Onko sinulla pääkuuppa kunnossa?" -kysymyksiin voi ihan rauhassa laittaa ruksin kohtaan, jonka itse kokee sopivaksi. Lopulta Moore kulki tiellä kivääri olkapäällä, eikä se tuntunut näyttävän kenenkään mielestä mitenkään oudoksuttavalta. Miten kävisikään Suomessa?
  • Luoteja pystyi ostamaan supermarketeista. Määrärajoituksia ei tuntunut olevan kun Moore noin 17-vuotiaan pojan kanssa tyhjensi koko kaupan luodeista.
  • Melkein samantien Columbinen kouluammuskelun jälkeen NRA (Jenkkien ampumajärjestö) piti ampumismyönteisen kokoontumisen samassa kaupungissa.
  • Sama järjestö piti melkein heti toisessa kaupungissa tapahtuneen 6-vuotiaiden lasten ampumisvälikohtauksen jälkeen samanlaisen kokoontumisen kyseisessä kaupungissa. Missä moraali?
  • Jostain USA:n ammuskelusta jenkit selittivät jalosti, että halusivat aiheuttaa mahdollisimman vähän siviilikuolemia, ja pommittivat silti kokonaisen koulun ja sairaalan. Riittääkö minulla sääliä enää yhdelle tai muutamalle uhrille jenkkien maaperällä?
  • Kanadassa on suurinpiirtein saman verran aseita kun USA:ssa. Silti siellä ei ole kun muutamia tuliasemurhia vuosittain. USA:ssa luku on yli 11 000/vuosi. Jenkkejä pidetään pelkotilassa ja pistetään heidät ylireagoimaan kaikkeen näyttämällä televisiosta vain väkivaltaisia uutisia (joissa yleensä syypää on muuten lähes aina tummaihoinen). Televisiossa selitettiin mm. jostain tappaja-ampiaisista, jotka leviäisi aikanaan Pohjois-Amerikkaan etelästä. Ampiaiset ei tainneet sinne päästä perille.

Kyllä nuo jenkit sitten on. Juoksevat omalla maallaan kuin päättömät kanat. Milloin luulevat minkäkin maan hyökkäävän tai valmistelevan hyökkäystä. Amerikkalaisten epätietoisuus ja turha pelko ilmenee hyvin tapauksessa, jossa Sudanilaista aspiriinitehdasta tulitettiin, kun luultiin sen valmistavan aseita. Pohjois-Amerikan historia on ollut verinen aina maahan tunkeutumisesta saakka, kun intiaanit, alkuperäiskansa meinattiin pyyhkäistä kokonaan kartalta. On ollut sisällissodat, orjuutta ja ku kluxit.

Muutenkin jenkeillä on pitkään ollut jokin kirjoittamaton oikeus puuttua ties kenen asioihin. Heillä on ollut näppinsä pelissä vaikka kuinka monessa USA:n ulkopuolella käydyssä sodassa. On vaikutettu sotien lopputulokseen antamalla muille maille aseita ja rahaa. Irak on mm. hyökännyt Kuwaitiin jenkkien antamilla aseilla. Ja kenen luulette Osama Bin Ladenille opettaneen CIA:n taitoja?

Joskus pilkka osuu vielä omaan nilkkaan. Kiinasta ja Venäjästä kuoriutuu jonakin päivänä todella kovia luita ja sieltä päin saattaa tulla todellista painostusta USA:an päin. Joku päivä maailma ei enää jaksa katsella tyhmien ihmisten kansoittamaa maata, joka pompottaa muita miten lystää. On se vaan niin onni, että jenkit tuskin posauttavat tätä maapalloa lopullisesti ydinaseilla, kun on nähty miten liipasinherkkiä siellä päin ollaan.

Saa nähdä kuinka kauan kestää, että ollaan laman keskellä, kun jenkit ovat tyrineet taloutensa pistämällä turhaan tolkuttomia määriä rahaa Irakin ahdisteluun.

Vastuuttomat kaksikymppiset

torstai 17. heinäkuuta 2008

Voi että osaa kyrsiä, kun näkee siellä täällä juttua naperoista, jotka ovat päättäneet toitottaa "rakkauttaan" ostamalla sormukset. Miksi se on niin hankala ymmärtää, että kyse on avioliittolupauksesta, eikä sitä pitäisi ottaa ihan kevyesti. Ilmiö on mielestäni ollut muodissa ihan riittävän pitkään.

Viime aikoina ympärilläni olevia noin 20v tuttuja on muuttanut seurustelukumppaneidensa kanssa yhteen. Useimmilla näillä on ollut seurustelua takana reilusti alle puoli vuotta. Mikä hiton kiire kaikilla on? Suurin osa menee kihloihin siinä samassa, ja jopa muutama naimisiinmeno-tapaus on ollut. Eikö "aikuiset ihmiset" osaa harkita? Naimisiinmeno ei ole mikään pieni juttu. Kuinka kivaa onkaan kiikutella 21-vuotiaana avioeropapereita, ja olla tyhjin käsin kun seurustelun huumassa kaverit ja kaikki on hylätty.

Sitten käyttäydytään sen ensimmäisen suhteen alkumetreillä niinkuin mitkäkin parisuhde-ekspertit. Pistää niin v*tuttamaan suoraan sanottuna kun joku niin lyhyen ajan jälkeen luulee tietävänsä jostain asiasta niin paljon, eikä viitsi kuunnella kokeneempaa kaveria. Pitääkö nyky-kakskymppisen oppia asiat kantapään kautta? Onko pakko kuulua näihin "pakko saada kaikki ja heti" -ihmisiin? Inhottaa katsoa tuota touhua vierestä.

Miksi tehdä kaikki vuoden sisällä? Onko suhde alkujaan jo niin mätä, että tarvitsee jatkuvasti jotain virikkeitä? Hommataan kämppää ja lasta ja mennään naimisiin ja ostellaan kaikkea kivaa. Mitäs normaalia arkea se sellainen on? Tuolla menolla virikkeet loppuu kesken ja sitten kaikki onkin sitä samaa tylsää kuivaa pullaa hamaan loppuun asti, mikäli juttu kestää, kun kaikki isot asiat on jo tehty. Ei saada opintoja päätökseen kun lapset pyörii jaloissa, jolloin nojaillaan jatkuvasti sossun luukulla.

Kysynpä: miksi minun, opiskelijan, joka elää suht minimituilla ja yrittää työllistyä jatkossa, pitää elättää näitä puupäitä?

Seurustelen itsekin, eli tämä ei ole mitään kateellisen panettelua. Haluan lapsia, kun olen valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, jolla turvata lasten tulevaisuutta. Haluan naimisiin, kun on varaa vähän parempiin puitteisiin. Haluan kodin, josta teen lämminhenkisen paikan asua. Ja ennen kaikkea haluan onnellisen perhe-elämän. Mutta sen aika ei ole nyt. Nyt on nuoruudesta, opiskelukavereista, juhlimisesta ja ennen kaikkea kaksihenkisestä perheestä nauttimisen aika.

Ulkoasu kohdillaan

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Sain säädettyä blogin ulkoasun paremmaksi.