Vastuuttomat kaksikymppiset

Voi että osaa kyrsiä, kun näkee siellä täällä juttua naperoista, jotka ovat päättäneet toitottaa "rakkauttaan" ostamalla sormukset. Miksi se on niin hankala ymmärtää, että kyse on avioliittolupauksesta, eikä sitä pitäisi ottaa ihan kevyesti. Ilmiö on mielestäni ollut muodissa ihan riittävän pitkään.

Viime aikoina ympärilläni olevia noin 20v tuttuja on muuttanut seurustelukumppaneidensa kanssa yhteen. Useimmilla näillä on ollut seurustelua takana reilusti alle puoli vuotta. Mikä hiton kiire kaikilla on? Suurin osa menee kihloihin siinä samassa, ja jopa muutama naimisiinmeno-tapaus on ollut. Eikö "aikuiset ihmiset" osaa harkita? Naimisiinmeno ei ole mikään pieni juttu. Kuinka kivaa onkaan kiikutella 21-vuotiaana avioeropapereita, ja olla tyhjin käsin kun seurustelun huumassa kaverit ja kaikki on hylätty.

Sitten käyttäydytään sen ensimmäisen suhteen alkumetreillä niinkuin mitkäkin parisuhde-ekspertit. Pistää niin v*tuttamaan suoraan sanottuna kun joku niin lyhyen ajan jälkeen luulee tietävänsä jostain asiasta niin paljon, eikä viitsi kuunnella kokeneempaa kaveria. Pitääkö nyky-kakskymppisen oppia asiat kantapään kautta? Onko pakko kuulua näihin "pakko saada kaikki ja heti" -ihmisiin? Inhottaa katsoa tuota touhua vierestä.

Miksi tehdä kaikki vuoden sisällä? Onko suhde alkujaan jo niin mätä, että tarvitsee jatkuvasti jotain virikkeitä? Hommataan kämppää ja lasta ja mennään naimisiin ja ostellaan kaikkea kivaa. Mitäs normaalia arkea se sellainen on? Tuolla menolla virikkeet loppuu kesken ja sitten kaikki onkin sitä samaa tylsää kuivaa pullaa hamaan loppuun asti, mikäli juttu kestää, kun kaikki isot asiat on jo tehty. Ei saada opintoja päätökseen kun lapset pyörii jaloissa, jolloin nojaillaan jatkuvasti sossun luukulla.

Kysynpä: miksi minun, opiskelijan, joka elää suht minimituilla ja yrittää työllistyä jatkossa, pitää elättää näitä puupäitä?

Seurustelen itsekin, eli tämä ei ole mitään kateellisen panettelua. Haluan lapsia, kun olen valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, jolla turvata lasten tulevaisuutta. Haluan naimisiin, kun on varaa vähän parempiin puitteisiin. Haluan kodin, josta teen lämminhenkisen paikan asua. Ja ennen kaikkea haluan onnellisen perhe-elämän. Mutta sen aika ei ole nyt. Nyt on nuoruudesta, opiskelukavereista, juhlimisesta ja ennen kaikkea kaksihenkisestä perheestä nauttimisen aika.